Minun ja maailman välissä
näkyy tänään
pöyhkeileviä pilvilauttoja.
Itseriittoisina ovat
asettuneet liian esille.
Roikottavat itseään
ääriviivoissani niin,
etten enää näe itseäni.
Ja kuitenkin - nehän eivät ole mitään?
torstai 15. joulukuuta 2011
Helpompaa
Sinun on helpompaa
harteillesi on tarttunut
kaikki jo kertaalleen.
Ne kerrat kun et saanut mitä halusit
ja etenkin ne, jolloin sait.
harteillesi on tarttunut
kaikki jo kertaalleen.
Ne kerrat kun et saanut mitä halusit
ja etenkin ne, jolloin sait.
keskiviikko 7. joulukuuta 2011
Aika
Ajan kuluminen tekee siitä kaunista.
Ja hallittavaa.
Pysyttelemme
eilisessä
joka on säilöttävissä.
Muisti toimii vain toiseen suuntaan.
Ja hallittavaa.
Pysyttelemme
eilisessä
joka on säilöttävissä.
Muisti toimii vain toiseen suuntaan.
lauantai 3. joulukuuta 2011
Katsomisesta
Montako sinua on?
Mitä ajattelet kun
en ole näkemässä?
Kun laittaa toisen silmän kiinni
näkee enemmän kuin puolet.
- keskipäivälläkään ei kaikkea.
Mitä ajattelet kun
en ole näkemässä?
Kun laittaa toisen silmän kiinni
näkee enemmän kuin puolet.
- keskipäivälläkään ei kaikkea.
sunnuntai 20. marraskuuta 2011
Totuutta
Jotain jää sanomatta
ja totuuksia valitaan vähemmän kuin tehtäviä.
Pöydän reunoilta tippuvat:
tahattomat ilmeet
olankohautukset
viimeiset sanat.
Vuosien jälkeen
tai suuremman merkityksen päästä
ilmeet unohtuvat,
vaistävät suurempaa
surua kuin
vanha mies juoksevaa lapsilaumaa.
Siten kuluvat käytössä
totuudet.
ja totuuksia valitaan vähemmän kuin tehtäviä.
Pöydän reunoilta tippuvat:
tahattomat ilmeet
olankohautukset
viimeiset sanat.
Vuosien jälkeen
tai suuremman merkityksen päästä
ilmeet unohtuvat,
vaistävät suurempaa
surua kuin
vanha mies juoksevaa lapsilaumaa.
Siten kuluvat käytössä
totuudet.
lauantai 12. marraskuuta 2011
Toisista
Tiedät mitä tehdä toisille
mutta et mitä itselle.
Sitten tulee toisia aamuja
jolloin tavaroiden ääriviivat
piirtyvät siten kuin muistit.
Etkä enää epäile -
koskemattakin muistat,
miltä suru tuntuu sormenpäissä.
mutta et mitä itselle.
Sitten tulee toisia aamuja
jolloin tavaroiden ääriviivat
piirtyvät siten kuin muistit.
Etkä enää epäile -
koskemattakin muistat,
miltä suru tuntuu sormenpäissä.
lauantai 5. marraskuuta 2011
Avoinna
Jotain jää aina väliin
eikä ovi vieläkään mene kiinni.
Jokin vaan ottaa vastaan.
Voihan sen aukikin jättää - sanotaan.
eikä ovi vieläkään mene kiinni.
Jokin vaan ottaa vastaan.
Voihan sen aukikin jättää - sanotaan.
torstai 27. lokakuuta 2011
Mykkyys
Niinäkin tunteina kun istutaan mykkinä
ja välissä ilkkuvat väsymyksen riiputtamat yöt
ja niitä seuranneet päivät.
Niinäkin tunteina tunnen sen kaiken muun.
ja välissä ilkkuvat väsymyksen riiputtamat yöt
ja niitä seuranneet päivät.
Niinäkin tunteina tunnen sen kaiken muun.
perjantai 14. lokakuuta 2011
perjantai 16. syyskuuta 2011
Reunoilla
Seison taas reunamilla
ja kehystän kuvaa.
Illoista on tullut aamulle vieraita
ja toinen puoli painuu kohti maata.
Yö repii tunneista
surun irti.
ja kehystän kuvaa.
Illoista on tullut aamulle vieraita
ja toinen puoli painuu kohti maata.
Yö repii tunneista
surun irti.
lauantai 30. heinäkuuta 2011
Uupunut maa
Aurinko on paistanut tarpeekseen
- ja ylikin.
Meri ei viitsi iskeä rantaan asti.
Marjat ovat taittaneet oksilta niskat.
Vesi ei jaksa sataa.
- ja ylikin.
Meri ei viitsi iskeä rantaan asti.
Marjat ovat taittaneet oksilta niskat.
Vesi ei jaksa sataa.
maanantai 25. heinäkuuta 2011
Nurkassa
Ääneet kasautuvat nurkkaan.
Voipuneet kädet liian raskaat.
Sormet siirtävät aikaa
- toivovat hiljaa.
Voipuneet kädet liian raskaat.
Sormet siirtävät aikaa
- toivovat hiljaa.
Keveyttä
Sittenkin parasta on
jalkojen alla asuva
keveys.
Hiekka osuu huuliin
ja paljon on vielä jäljellä.
jalkojen alla asuva
keveys.
Hiekka osuu huuliin
ja paljon on vielä jäljellä.
Tuntuu samalta
Kuumuus painuu jalkapohjiin
ja tuntuu siltä, että kohta aika pysähtyy.
Silmäluomien läpi ei näe mitään.
Tuuli tuntuu samalta
ja kulkee hihansuista sisään.
Helpottaa kuumuuden
ahdistamaa niskaa.
ja tuntuu siltä, että kohta aika pysähtyy.
Silmäluomien läpi ei näe mitään.
Tuuli tuntuu samalta
ja kulkee hihansuista sisään.
Helpottaa kuumuuden
ahdistamaa niskaa.
Totinen joukko
Katveessa seisoo totinen joukko
lauseet eivät yllä loppuun saakka
- vuosien alle hiljentyneet silmät.
Sitten taas - tuoreet sormet luovat
reittejä, ymmärtävät omin äänin,
että jostain aina vaietaan.
lauseet eivät yllä loppuun saakka
- vuosien alle hiljentyneet silmät.
Sitten taas - tuoreet sormet luovat
reittejä, ymmärtävät omin äänin,
että jostain aina vaietaan.
sunnuntai 10. heinäkuuta 2011
perjantai 8. heinäkuuta 2011
Hetki
Tapahtumien välisessä tilassa
ei ole aikaa.
Painavat luomet
ja suussa maistuu lepo.
Äänet eivät saavu perille asti.
ei ole aikaa.
Painavat luomet
ja suussa maistuu lepo.
Äänet eivät saavu perille asti.
torstai 7. heinäkuuta 2011
Aamu
Yritän vähemmän kuin eilen.
Asetun penkin reunaan seuraksi
- jolloin aurinko tuntuu käsivarsissa
Enkä pelkää ketään.
Asetun penkin reunaan seuraksi
- jolloin aurinko tuntuu käsivarsissa
Enkä pelkää ketään.
maanantai 4. heinäkuuta 2011
sunnuntai 19. kesäkuuta 2011
Puhe
Puhe tarttuu pensasaitaan
ja hukkuu tuuleen.
Kuulinko oikein?
- vai sanoitko mitään?
Sanat sekoittuvat toisiinsa
luoden upeita umpikujia.
Osuvat sitten kipeasti katukiveykseen
eivätkä merkitse enää mitään.
ja hukkuu tuuleen.
Kuulinko oikein?
- vai sanoitko mitään?
Sanat sekoittuvat toisiinsa
luoden upeita umpikujia.
Osuvat sitten kipeasti katukiveykseen
eivätkä merkitse enää mitään.
Surusta
Ja itku tulee pakottamatta
helposti ja vaivatta
Sellaisella vaivattomuudella
jolla päivät pyyhkivät aiemmat mennessään.
Koruttomasti.
Ja vatsasi kohoaa ja laskee hämärässä.
Kauniimmin kuin mikään.
Tartun kaikkiin tuleviin päiviin kuin
herätyksen saanut: "Ymmärrän nyt!"
Painan mieleen ja muistelen jo nyt
- kaiken ja enemmänkin muistan.
Ja oman roolini vääjämättömyyttä suren.
Miten väsymys pakottaa sulkemaan maailmoja.
Tunteita on vaan liikaa.
Osa esittää vain keskiosansa, alkua ja loppua ei näytetä toisilleen.
Kurkitaan vain oven alta.
Kaikista en saa selvää ollenkaan.
helposti ja vaivatta
Sellaisella vaivattomuudella
jolla päivät pyyhkivät aiemmat mennessään.
Koruttomasti.
Ja vatsasi kohoaa ja laskee hämärässä.
Kauniimmin kuin mikään.
Tartun kaikkiin tuleviin päiviin kuin
herätyksen saanut: "Ymmärrän nyt!"
Painan mieleen ja muistelen jo nyt
- kaiken ja enemmänkin muistan.
Ja oman roolini vääjämättömyyttä suren.
Miten väsymys pakottaa sulkemaan maailmoja.
Tunteita on vaan liikaa.
Osa esittää vain keskiosansa, alkua ja loppua ei näytetä toisilleen.
Kurkitaan vain oven alta.
Kaikista en saa selvää ollenkaan.
sunnuntai 22. toukokuuta 2011
Tarina
Tämä tarina on toinen,
en jaksaisi lukea tarkasti,
en ymmärrä viittauksia.
Joudun palaamaan
ja lukemaan
uudestaan.
Toivon, että tätä kestää kauan.
en jaksaisi lukea tarkasti,
en ymmärrä viittauksia.
Joudun palaamaan
ja lukemaan
uudestaan.
Toivon, että tätä kestää kauan.
tiistai 17. toukokuuta 2011
Koskettaa minua
Ei kosketa muita
ja minuakin vain
ohittaessa töytäisee
kevyesti hartioista.
Mutta sen jälkeen
maisema on poissa
paikoiltaan
eikä katso minua
kuin ennen.
ja minuakin vain
ohittaessa töytäisee
kevyesti hartioista.
Mutta sen jälkeen
maisema on poissa
paikoiltaan
eikä katso minua
kuin ennen.
tiistai 26. huhtikuuta 2011
Sen jälkeen
Voimattomuudesta kasvaa viha
mutta vihata ei jaksa
Kulkee nopeammin
jotta ehitisi muistaa.
Sitten viha loppuu
eikä jäljelle jäänyttä
jaksa tarkastella
mistään näkökulmasta.
Niitäkään ei ollut.
mutta vihata ei jaksa
Kulkee nopeammin
jotta ehitisi muistaa.
Sitten viha loppuu
eikä jäljelle jäänyttä
jaksa tarkastella
mistään näkökulmasta.
Niitäkään ei ollut.
Reitit
Tulee uusia reittejä
muille tuttuja
- minulle kulkea
vuosien päästä
selväksi piirtyvä kartta.
muille tuttuja
- minulle kulkea
vuosien päästä
selväksi piirtyvä kartta.
sunnuntai 10. huhtikuuta 2011
Selvää
Jo postilaatikoilla kaikki oli nähtävissä ja täysin selvää.
Tätä en tulisi kestämään.
Taivas ilakoi näyttämällä paljasta pintaa koko komeudessaan.
Häpeämättä kirkas kova kalvo pinnoitettiin silmieni eteen.
Tiesin, että joko sohvan kulmalla
mutta viimeistään keittiön pöydän ääressä
jotain olisi liikaa tai liian vähän ja räikeys tulvisi yli.
Tätä en tulisi kestämään.
Taivas ilakoi näyttämällä paljasta pintaa koko komeudessaan.
Häpeämättä kirkas kova kalvo pinnoitettiin silmieni eteen.
Tiesin, että joko sohvan kulmalla
mutta viimeistään keittiön pöydän ääressä
jotain olisi liikaa tai liian vähän ja räikeys tulvisi yli.
maanantai 4. huhtikuuta 2011
Sitten
Mitä oli jäljellä?
Siristelin silmiäni ja hengittelin
- välillä epätasaisesti
odottaen iloa.
Ei tullut mitään tilalle,
hiekat rapisivat jaloissa entiseen tapaan
eikä kukaan nauranut sen enempää.
Lapset vain olivat vanhempia.
Yhdentekevyydessäni saattoi paistatella.
Siristelin silmiäni ja hengittelin
- välillä epätasaisesti
odottaen iloa.
Ei tullut mitään tilalle,
hiekat rapisivat jaloissa entiseen tapaan
eikä kukaan nauranut sen enempää.
Lapset vain olivat vanhempia.
Yhdentekevyydessäni saattoi paistatella.
tiistai 15. maaliskuuta 2011
Heijastuksia
Elämä kulkee lävitseni.
Toisinaan näen siitä enemmän,
joskus vähemmän.
Valon heijastuksen kaiteessa johon nojaat tai
liikennevalojen vaihtumisen.
Mutta kuitenkin.
Vääjämättä aamut lähestyvät iltojaan.
Toisinaan näen siitä enemmän,
joskus vähemmän.
Valon heijastuksen kaiteessa johon nojaat tai
liikennevalojen vaihtumisen.
Mutta kuitenkin.
Vääjämättä aamut lähestyvät iltojaan.
maanantai 28. helmikuuta 2011
Yhtä lailla
Näillä samoilla käytävillä
hekin maleksivat
yhtä lailla ihmeissään
tänäänkin kuin eilenkin.
Yhtä lailla kävelivät
kotiin ja katselivat puita
ja pohtivat niiden kasvua ja
kuolemaa.
Yhtä lailla he istuvat metroissaan,
eivätkä tiedä sen enempää
yhtä lailla vähän kuin minäkin.
hekin maleksivat
yhtä lailla ihmeissään
tänäänkin kuin eilenkin.
Yhtä lailla kävelivät
kotiin ja katselivat puita
ja pohtivat niiden kasvua ja
kuolemaa.
Yhtä lailla he istuvat metroissaan,
eivätkä tiedä sen enempää
yhtä lailla vähän kuin minäkin.
Suoremmaksi
Tasoitin reunoja.
Leikkausviivasta ei silti saanut suorempaa
Vertasin niitä
eikä mikään niistä ollut
toista parempi.
Yritin vielä ja leikkasin sormeeni.
Sen lisäksi tahriintui reunoista suorimmat.
Leikkausviivasta ei silti saanut suorempaa
Vertasin niitä
eikä mikään niistä ollut
toista parempi.
Yritin vielä ja leikkasin sormeeni.
Sen lisäksi tahriintui reunoista suorimmat.
torstai 3. helmikuuta 2011
Aiemmin
Jotain muistan heti.
Niinkuin:
- kahvin tuoksun
- pinttyneen lian
asemalla ja porraskaiteissa.
- Metrotuulen kelmeän hajun.
Ison epätietoisuudenkin muistan.
Pyrkimyksen päättäväiseen kävelytyyliin
ison kaupungin kaduilla.
Jotain.
Niinkuin:
- kahvin tuoksun
- pinttyneen lian
asemalla ja porraskaiteissa.
- Metrotuulen kelmeän hajun.
Ison epätietoisuudenkin muistan.
Pyrkimyksen päättäväiseen kävelytyyliin
ison kaupungin kaduilla.
Jotain.
sunnuntai 16. tammikuuta 2011
Kevät
Se kevät oli valjastettu meitä varten.
Ei ollut tulevia keväitä
tai etenkään syksyjä.
Hiekka oli asetettu vain meidän kuljettavaksemme,
ja sateet sopiviksi aikatauluihimme.
Kerroksia oli vielä riittävän vähän -
kehomme saattoi kantaa ne vaivatta,
asetella oikeaan asentoon maailman nähdä.
Ei ollut tulevia keväitä
tai etenkään syksyjä.
Hiekka oli asetettu vain meidän kuljettavaksemme,
ja sateet sopiviksi aikatauluihimme.
Kerroksia oli vielä riittävän vähän -
kehomme saattoi kantaa ne vaivatta,
asetella oikeaan asentoon maailman nähdä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)