sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Surusta

Ja itku tulee pakottamatta
helposti ja vaivatta
Sellaisella vaivattomuudella
jolla päivät pyyhkivät aiemmat mennessään.
Koruttomasti.

Ja vatsasi kohoaa ja laskee hämärässä.
Kauniimmin kuin mikään.
Tartun kaikkiin tuleviin päiviin kuin
herätyksen saanut: "Ymmärrän nyt!"

Painan mieleen ja muistelen jo nyt
- kaiken ja enemmänkin muistan.

Ja oman roolini vääjämättömyyttä suren.
Miten väsymys pakottaa sulkemaan maailmoja.
Tunteita on vaan liikaa.
Osa esittää vain keskiosansa, alkua ja loppua ei näytetä toisilleen.
Kurkitaan vain oven alta.
Kaikista en saa selvää ollenkaan.

1 kommentti:

  1. Totanoin...mää hämmennyn.
    Aivan sattumalta tavasin sun runosi kun mitä lie klikkailin.
    Nätisti minä-kertoja kahtoo niin että muutkin näkkee vaikka silemät kiinni.
    Kieli on kevyttä, puhdasta, raikasta ja kuulasta ja ajatus hyvää, ja tunne syvää. Toimii. (tapio.nisula@pp.inet.fi)

    VastaaPoista