Tarinamme

Seison liepeillä.
Olen melkein perillä.
Kasvoni toistavat sinun tarinaasi.
Kannan sitä minussa - ei kuin vierasta
vaan kuin omaa.
En enää erota milloin
osat vaihtuivat ja minusta tuli valmis-
ei valmiimpi silti.
En halua hyväksyä
kesää syksyksi.
En nähdä hämärää siellä missä sitä on.
Kun hengitän syvään
muistan paljon - ja olen muisto.

Villatakki

Hahmotan juuri nyt:
silmänräpäyksessä
menneet ja tulevat jatkumot.
Ja kannan niitä kevyesti,
kuin villatakkia harteilla.
Helppo jättää tuolin selkämykselle ja lähteä tanssimaan.
Ja helppoa unohtaa.
Oliko se mukanakaan?

Yö on kuuma ja tanssi kiihtyy, aamulla
yllättäen kylmä -
minä jo peiton alla.

Tositarkoituksella

Liian monta elämää elettäväksi,
liian monta päivää peräkkäin.
Kasvoja, joilla pieniä pisteitä, eilisten
polttamia.
Minulle nähtäväksi jätetty
kuin tarkoituksella

Ja tarkoituksella.

Realiteetit istuvat penkeissä
puristaen käsinojia, ilman
tositarkoitusta.

Ihmettelevät ympäristöä
vaihtuvia maisemia - hyistä talvea, liian nopeasti läsnä.
Ilman viimaa? Ei silti tarvita lämmintä ylle.

Tuolla

Jokin minussa on tuolla.
Noissa silmissä ovat jo minun ajatukseni.
Käsissä minun maailmani
 - tuleva viipyy vielä.

Ei ota osaansa, lempeästi odottaa vuoroaan.

Joskus sitten vuodet tulevat tarrautumaan tiukasti minuun,
jotta kuva olisi kokonainen. Ajatuksilla olisi koti
ja käsille sopivasti työtä.

Tuossa päivässä silti - kaikki samat aiheet.
Teema täydellisenä olemassa.

Sinun maailmasi

Katson kohti sinun maailmaasi.
Jossa mitään pahaa ei tapahdu meille,
jossa avaruus ei lopu koskaan,
jossa ihmeet ovat mahdollisia.
Jossa silmät ovat auki.

Jossa aika ei ole syövyttänyt kulmia tylpiksi, haperoiksi.

Jossa päivien kruunuksi asetellaan omia toiveita.
Ja huominen mahtuu omaan mieleen.

Jossa naarmut korjataan sinitarralla, ja palalla teippiä.

Jossa mikään ei ole lopullista, määrättyä, tylppää,
verille raavittua, loppuunpalanutta.

Katson kohti sinun maailmaasi, joka on
Uusien huomen.