Tarinamme

Seison liepeillä.
Olen melkein perillä.
Kasvoni toistavat sinun tarinaasi.
Kannan sitä minussa - ei kuin vierasta
vaan kuin omaa.
En enää erota milloin
osat vaihtuivat ja minusta tuli valmis-
ei valmiimpi silti.
En halua hyväksyä
kesää syksyksi.
En nähdä hämärää siellä missä sitä on.
Kun hengitän syvään
muistan paljon - ja olen muisto.