lauantai 10. tammikuuta 2015

Kivi

Annan itseni istua alas.
Kuvittelen olevani kivi - niin raskas, etten voi liikkua.
Eikä minua voi siirtää.
Peitän vain sen kohdan, johdan jossa sijaitsen.
Olen vakaa ja osa tätä maisemaa.
Kun auringonsäteet lämmittävät, pintani on kuuma kädelle koskea.

Annan itseni hengittää.
Kuvittelen olevani tuuli.
Vaihdan suuntaa, riehun puun latvoissa
- huudan nurkissa.

Annan itseni huojua, olla olemassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti