Sitten tulee toisia aamuja
jolloin tavaroiden ääriviivat
piirtyvät siten kuin muistit.
Etkä enää epäile -
koskemattakin muistat,
miltä suru tuntuu sormenpäissä.
(Kiipelimäisesti pidätän itselläni oikeuden todeta, että ei ole mulla kompetenssia muuta sanoa, kuin että noidan lujuus mun lentoharjassani tankkaa täällä.) Tarkoitin siis, että kyöpelivuorelle päästäkseni lataan harjaa sun sivuillas...jep.
(Kiipelimäisesti pidätän itselläni oikeuden todeta, että ei ole mulla kompetenssia muuta sanoa, kuin että noidan lujuus mun lentoharjassani tankkaa täällä.) Tarkoitin siis, että kyöpelivuorelle päästäkseni lataan harjaa sun sivuillas...jep.
VastaaPoistaKaunis mutta voimakkaasti herkkä, loppu on kaunis, suru tuntuu sormenpäissä.
VastaaPoistaKiitos Koboltti. Suru on useinkin fyysinen tunne, kuin vilu tai ikävä. Niin, ikävä ei taidakaan olla fyysinen tunne?
VastaaPoista