Ankara arki rypyttää ajan
sumea kehä silmien ympärillä
päivien reunustamat hetket ainoana turvanaan.
Mutta niissä hetkissä köydet alkavat löystyä, antavat periksi säi kerrallaan.
Rannan täyttää suunnaton helppous - se sama, jolla vesi siirtyy heitetyn kiven edestä.
Ponnistelua vailla antaa tietä ja asettuu sitten paikoilleen.
Ilma virtaa sisään ja ulos - jo lapsena opittua, ponnistelua vailla antaa tietä.
Olla ilman - ei silti mitään vailla.
Viiminen säe on liikuttavan ihana.
VastaaPoistaKiitos!
VastaaPoista