Lopulta tarttumisen into on laantunut tahmeudeksi.
Ajatukset saarrettuna ahtaalle ja alkaa hämärtää.
Ennättäminen alkaa olla jo ohitettu.
Ja on vain aika, jossa kaikki tapahtuu.
Vääjämättömyydestä nousee keveys -
Ja ääriviivat alkavat palata. Hämärä on - ja silti minä näen.
Hieno tuokiokuva! Jotenkin helpottava runo.
VastaaPoistaKiitos Hilbert!
VastaaPoista