keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Haluan sanoa

että hätäisesti kahmin itselleni vuosia,
ajatuksia,
haluja,
päämääriä, osittaisia mielipiteitä,
keskenjääneitä oletuksia.
Huonosti kuunneltuja hetkiä, varmoja lauseita.

Ja että muistan niitäkin hetkiä, jotka ovat vasta muille tuttuja.

Nämä kaikki olin ajatellut kantaa siiheksi kunnes huomaan, että:

vesi tuntuu kaikista märältä
luomien sisäpinnat kuumottavat itkun jälkeen (kaikkien niiden, jotka pystyvät itkemään)
sormenpäät eivät kestä liian kuumaa mukia, vaan pitää ottaa kiinni kahvasta.

silmät suljettunakin kaikki näkevät jotain.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti