Kirkkokatu

Sinäkin olit siellä.
Sormenpäissä makuuhuoneen
kaappien muoviset vetimet,
Tunnetko ne vielä?

Sinäkin olit siellä ja
kaikki mitä toivoimme,
ympäröi meidät huoneissa,
joissa aika asui.

Kosketin meitä,
kosketin meidän huoneitamme.
Aika asui sormenpäissä.

Parvekkeen ovi ei koskaan kunnolla kiinni,
aurinko valui sisään ja
kaikki oli olemassa,
koska aika muutti meihin.

Sinäkin olit siellä.