Alut ja loput

OSA I


Alut ja loput.
Rytmikkäästi kuin kappale, jota on helppoa kuunnella,
Alut ja loput näkyvät kirkkaina, eivät haalistu kauluksesta.
Keskikohdat voivat puuroutua. Ja aiheuttaa Tulkintoja.
Mutta eivät alut ja loput.
Niissä kaikki on selkää ja järjestynyttä.


Keskikohdat tahtovat ymmärtää, harkita ja tehdä valintoja.
Keskikohdat ovat täynnä iloa, surua, tylppää tyhjyyttä,
toivoa ja epätoivoa.


Mutta alut ja loput. Ne ovat asia erikseen. Niissä taivas on aina
pilvetön, lakanat rypyttömiä, ilmeet levolliset, jäsenet raukeat.
Niiden välille pingottuu epäselvyyksien nauha. Ne kannattelevat päivien painoa.


OSA II
Viivyttelin itseäni, unohdin muistella
Juutuin hetkiin juuri ennen hengenvetoa.
Säikähdin jähmeyttä ja
hiukseni tarrautuivat aikaan.
Mietin ettei aika kulu
-vain minä sen sisällä.


Pysähdyin katsomaan sen jälkiä minussa.
    pidin siitä miltä ilo tuntuu iholla.