torstai 27. lokakuuta 2011

Mykkyys

Niinäkin tunteina kun istutaan mykkinä
ja välissä ilkkuvat väsymyksen riiputtamat yöt
ja niitä seuranneet päivät.

Niinäkin tunteina tunnen sen kaiken muun.
Lähettänyt klo

3 kommenttia:

  1. Tapio28. lokakuuta 2011 klo 13.52

    Mykkyys puhuttelee kuulijaa.

    VastaaPoista
  2. Niini11. marraskuuta 2011 klo 8.21

    Hiljaisuus puhuu aina, jos vain osaa kuunnella silmillään.

    Hienoja runoja!

    VastaaPoista
  3. Riittävän hyvä12. marraskuuta 2011 klo 8.10

    Kiitos Niini ja Mikko! Toisinaan hiljaisuuskin hukkuu pimeään, eikä siitäkään tahdo saada kiinni. Mutta ihmeesti aika osaa aina yllättää. Tämäkin aika.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)