tiistai 30. kesäkuuta 2015

Seuralainen

Ensin vain aavistus
Ohimenevä, kuin uusi maisema, joka
tuntuu ennalta tutulta, kuin varmuus siitä
mitä sitten tapahtuu.

Myöhemmin liittyy seuraan ja kulkee
kintereillä, kuin ohuet
heinät paljaita sääriä vasten.
Toisella puolella tietä sama juttu.
Koettaa väistellä mutta heinikko tihenee.

Sitten - tulevat päivät liittyvät seuraan ja tulevat osaksi minua.
Aiemmin toisia varten, vain vanhemmille kuuluvaa.

Kuljen jo tottuneena -kintereet mukanani. Aukea tuntuisi
tyhjältä, ajatukset lämmittävät, ovat tulleet seuranpitäjiksi.
Odottivat vuosikausia näissä maisemissa
valmiina minulle, helppoina tuulina hengittää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti