sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Kohtuus

Kävelyn suunnalla ei näyttänyt olevan tarkoitusta.
Ei huimannut eikä ollut liikaa mitään.
Taivas ei ollut turhan kirkas eikä siten vaatinut ylimääräisiä ponnistuksia.
Kukat eivät olleet vielä puhjenneet, eikä kukaan tiennyt mitä odottaa.
Ei ollut tarvetta odotukselle.

Sinä katsoit tarkkaan hiekkaan sotkeutunutta kastematoa,
enkä minä vaatinut silloin mitään muuta.

Rakastin taivaan harmautta ja keskinkertaista säätä.
Sitä myös, etten tiennyt mitä ajatella, ei ollut ajatellun vaadetta,
ei seuraavaa aikomusta.

Et voinut millään tietää, miten vaikeaa on löytää tyhjyyden hetki.

2 kommenttia:

  1. hey, eksyin blogiisi, kun googlettelin runoblogeja.
    pidän tästä runosta. rauhallinen ja pysähtynyt tunnelma välittyy. alkaa kaipaamaan juurikin tuollaista oloa, kun ei tarvitse odottaa mitään. ihminenhän odottaa aina jotain ja monetkaan ihmiset eivät pidä odottamisesta.
    siksipä onkin äärimmäisen vaikeaa löytää tuollainen tyhjyyden hetki.
    runon lopetus on mainio ja kohta kastemadosta hyvin visuaalinen.
    kiitos lukuelämyksestä :)

    VastaaPoista
  2. Hei n0ir! Kiitos kommentista - ja mukavaa, että eksyit tänne sivulle. Tyhjyyden hetkissä on todellakin puolensa - kun mitään ei ole liikaa tai liian vähän. Tervetuloa uudelleenkin tänne lueskelemaan - vaikka uusia runoja tuleekin aika harvakseltaan.

    VastaaPoista