Alkutekijöissäni
kuljin ovista sisään
ja tuomaroin julmuudella
- sellaisella, joka asetetaan
juuri valmistuneiden taakaksi.
Tuomaroin ratkaisuja
mutta ennenkaikkea ratkaisemattomia.
Tilanteita ja ihmisiä.
Lopulta sitten, vuosien päästä
oli luojan kiitos aika
ymmärtää.
Runosi ovat hienoja. Puhuttelevia.
VastaaPoistaKiitos sanoistasi!
VastaaPoista