Kintereillä

Tänään paistoi aurinko
niin paljon, etteivät
kintereet yltäneet enää kiinni
minuun.
Ei kannattanut kurkottaa -
silmissä kirkasta vettä.

Enemmän

Voida olla enemmän.
Olla kääntämättä katsetta
Olla laittamatta jalkaa toisen eteen.
Olisin voinut sulkea silmät
- levätä luomien alla.
Olisin voinut olla enemmän.

Ilme

Sen jälkeen on ilmeesi erilainen.
Odotuksen tuoreus on takertunut hämmennyksen painoon.
Koettu vastuu on paljon suurempi.
- ei sitä tullut ajatelleeksi?
Ja onneksi ei.
Vastuu on muuttanut sinuun - se tuntuu aamuisin silmäripsien painossa
ja askeleiden raskaudessa.
Katseen mykkyydessä.
Ja tavassa jolla sanot - "mitä sanoitkaan?"
Sen jälkeen ilmeesi on erilainen.

Välissä

Minun ja maailman välissä
näkyy tänään
pöyhkeileviä pilvilauttoja.
Itseriittoisina ovat
asettuneet liian esille.
Roikottavat itseään
ääriviivoissani niin,
etten enää näe itseäni.
Ja kuitenkin - nehän eivät ole mitään?

Helpompaa

Sinun on helpompaa
harteillesi on tarttunut
kaikki jo kertaalleen.
Ne kerrat kun et saanut mitä halusit
ja etenkin ne, jolloin sait.

Aika

Ajan kuluminen tekee siitä kaunista.
Ja hallittavaa.
Pysyttelemme
eilisessä
joka on säilöttävissä.
Muisti toimii vain toiseen suuntaan.

Katsomisesta

Montako sinua on?
Mitä ajattelet kun
en ole näkemässä?

Kun laittaa toisen silmän kiinni
näkee enemmän kuin puolet.
- keskipäivälläkään ei kaikkea.