Reunoilla

Seison taas reunamilla
ja kehystän kuvaa.
Illoista on tullut aamulle vieraita
ja toinen puoli painuu kohti maata.
Yö repii tunneista
surun irti.

Uupunut maa

Aurinko on paistanut tarpeekseen
- ja ylikin.
Meri ei viitsi iskeä rantaan asti.
Marjat ovat taittaneet oksilta niskat.
Vesi ei jaksa sataa.

Nurkassa

Ääneet kasautuvat nurkkaan.
Voipuneet kädet liian raskaat.
Sormet siirtävät aikaa
- toivovat hiljaa.

Keveyttä

Sittenkin parasta on
jalkojen alla asuva
keveys.
Hiekka osuu huuliin
ja paljon on vielä jäljellä.

Tuntuu samalta

Kuumuus painuu jalkapohjiin
ja tuntuu siltä, että kohta aika pysähtyy.
Silmäluomien läpi ei näe mitään.

Tuuli tuntuu samalta
ja kulkee hihansuista sisään.
Helpottaa kuumuuden
ahdistamaa niskaa.

Totinen joukko

Katveessa seisoo totinen joukko
lauseet eivät yllä loppuun saakka
- vuosien alle hiljentyneet silmät.
Sitten taas - tuoreet sormet luovat
reittejä, ymmärtävät omin äänin,
että jostain aina vaietaan.

Minulle

Tuo ilmeesi on varattu
vain minulle.
Sanat kuluttakoot muiden huulia.
Kosketuksessa kaikki.