Uhma

Leukaperiin
lukittuna uhmaa.
Lientyykö ulos
jo näillä vuosikymmenillä?
Vai pehmeneekö kaari
vasta sukupolvien päästä?

Tämä aika

Tämä aika liimaa taas
maiseman kiinni
taustaan, jolloin sitä ei tahdo näillä silmillä
erottaa.
Myöhemmin onneksi
- liima sentään halkeilee vähä vähältä
pois.

Esillä

Yhtäkkiä kaikki on taas levitelty
eteeni
ja muidenkin
Enkä millään muista mihin laatikkoon mikäkin kuuluu
Ja kaikki on muutenkin jo liian täynnä.

Ensimmäinen

Silloinkin näytti tältä.
Valoa ja viimaa
niin että kirpeys osuu kaula-aukosta sisään.
ja tuntuu silmissä asti.
Ja minä ihmettelin siellä korkealla, miten muut olivat -
kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Meillä siinä kuitenkin makasi uusi elämä!

Oliko se silloin?
tapahtuiko se minulle?
Onko se sama hetki nyt?
Jollekin toiselle
ja yhtä totta minulle.

Odotusta

Verhon raosta näkee kellon
muttei aikaa.
Minulta kysytään kivusta
ja sen puutteesta.
Yhä uudelleen,
mutten erota enää kysyjää enkä kipua.

Toivon vain, että aika kuluisi.
Ja erottaisin sen tästä kohtaa kurottamatta.

Mennyttä

Se kaikki heijastui taivaalle
ja häikäisi silmiä.
Sen verran, että niistä
valui kyyneleet.

Rantaan

Kävelin joen rantaan tuulettumaan.
Tuuletin silmät avoinna,
jolloin kaislojen humina
tuli korviini.
Lehdet heittäytyivät
olkapäille
-ja minunkin.
Ansaittuna ja ansaitsematta
sain niistä kiinni.