Sen jälkeen

Yksinäisyys huojuu tuulessa.
Tyhjyyttä alleviivataan
omien askelteni äänellä.
Etsin teitä täältäkin,
polun päästä,
ja tallatun nurmikon kohdalta.

Jalat irtautuvat maasta
ja pakotan silmäni auki.
Istun keskellä pihaa
ja annan ikävän täyttyä
lopulta kerrostua minuun
ja näihin seutuihin.