Kohtuus

Kävelyn suunnalla ei näyttänyt olevan tarkoitusta.
Ei huimannut eikä ollut liikaa mitään.
Taivas ei ollut turhan kirkas eikä siten vaatinut ylimääräisiä ponnistuksia.
Kukat eivät olleet vielä puhjenneet, eikä kukaan tiennyt mitä odottaa.
Ei ollut tarvetta odotukselle.

Sinä katsoit tarkkaan hiekkaan sotkeutunutta kastematoa,
enkä minä vaatinut silloin mitään muuta.

Rakastin taivaan harmautta ja keskinkertaista säätä.
Sitä myös, etten tiennyt mitä ajatella, ei ollut ajatellun vaadetta,
ei seuraavaa aikomusta.

Et voinut millään tietää, miten vaikeaa on löytää tyhjyyden hetki.

Jäljellä

Ketkä ovat jäljellä
ennen kuolemaa ja sen jälkeen?
Sinun mielesi ja minun -
ovatko läsnä enemmän nyt kuin myöhemmin?
Kenen ääni kaikuu vielä puissa?
Rakkaus on kokemus
ei väistettävissä
ei unohdettavissa
Kiinnitettynä aamuihin ja iltoihin.

Milloin aika tapahtuu - ennen tätä vai sen jälkeen?

Kintereillä

Tänään paistoi aurinko
niin paljon, etteivät
kintereet yltäneet enää kiinni
minuun.
Ei kannattanut kurkottaa -
silmissä kirkasta vettä.

Enemmän

Voida olla enemmän.
Olla kääntämättä katsetta
Olla laittamatta jalkaa toisen eteen.
Olisin voinut sulkea silmät
- levätä luomien alla.
Olisin voinut olla enemmän.

Ilme

Sen jälkeen on ilmeesi erilainen.
Odotuksen tuoreus on takertunut hämmennyksen painoon.
Koettu vastuu on paljon suurempi.
- ei sitä tullut ajatelleeksi?
Ja onneksi ei.
Vastuu on muuttanut sinuun - se tuntuu aamuisin silmäripsien painossa
ja askeleiden raskaudessa.
Katseen mykkyydessä.
Ja tavassa jolla sanot - "mitä sanoitkaan?"
Sen jälkeen ilmeesi on erilainen.

Välissä

Minun ja maailman välissä
näkyy tänään
pöyhkeileviä pilvilauttoja.
Itseriittoisina ovat
asettuneet liian esille.
Roikottavat itseään
ääriviivoissani niin,
etten enää näe itseäni.
Ja kuitenkin - nehän eivät ole mitään?

Helpompaa

Sinun on helpompaa
harteillesi on tarttunut
kaikki jo kertaalleen.
Ne kerrat kun et saanut mitä halusit
ja etenkin ne, jolloin sait.