Liian pian

Liian pian on noilla pulleilla kasvoilla
liikkuva suru.
Nyt riittää vielä ihmetys,
viistoon ylös suuntaava mykkä katse,
kysymys, joka ei vielä löydä
ulospääsyä,
vaikka jo kimpoilee hieman hermostuneen oloisena
nurkasta nurkkaan.
Ei ole ymmärrystä kuolemasta eikä elämästä.
Niillä pulleilla kasvoilla lepäävä tietämättömyys
aiheuttaa minussa suurimman tuskan.
Tätä minä en voi estää.

Kanervat

Silloin siinä seisoessamme
lapasissa tuoksui tupakka,
ja niiden päisssä lumi
tarrautui kaikenkokoisiksi paakuiksi.
Toissakesän kanervat värjöttelivät
parvekkeen betonikaiteen
laatikoissa.
Lumi yritti silittää kivistä vaikutelmaa.
Aika hyvin se siinäkin
onnistui.

Uhma

Leukaperiin
lukittuna uhmaa.
Lientyykö ulos
jo näillä vuosikymmenillä?
Vai pehmeneekö kaari
vasta sukupolvien päästä?

Tämä aika

Tämä aika liimaa taas
maiseman kiinni
taustaan, jolloin sitä ei tahdo näillä silmillä
erottaa.
Myöhemmin onneksi
- liima sentään halkeilee vähä vähältä
pois.

Esillä

Yhtäkkiä kaikki on taas levitelty
eteeni
ja muidenkin
Enkä millään muista mihin laatikkoon mikäkin kuuluu
Ja kaikki on muutenkin jo liian täynnä.

Ensimmäinen

Silloinkin näytti tältä.
Valoa ja viimaa
niin että kirpeys osuu kaula-aukosta sisään.
ja tuntuu silmissä asti.
Ja minä ihmettelin siellä korkealla, miten muut olivat -
kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Meillä siinä kuitenkin makasi uusi elämä!

Oliko se silloin?
tapahtuiko se minulle?
Onko se sama hetki nyt?
Jollekin toiselle
ja yhtä totta minulle.

Odotusta

Verhon raosta näkee kellon
muttei aikaa.
Minulta kysytään kivusta
ja sen puutteesta.
Yhä uudelleen,
mutten erota enää kysyjää enkä kipua.

Toivon vain, että aika kuluisi.
Ja erottaisin sen tästä kohtaa kurottamatta.

Mennyttä

Se kaikki heijastui taivaalle
ja häikäisi silmiä.
Sen verran, että niistä
valui kyyneleet.

Rantaan

Kävelin joen rantaan tuulettumaan.
Tuuletin silmät avoinna,
jolloin kaislojen humina
tuli korviini.
Lehdet heittäytyivät
olkapäille
-ja minunkin.
Ansaittuna ja ansaitsematta
sain niistä kiinni.

Siistit salit

Siistit salit levittäytyvät
ja ojentelevat itseään.
Eivätkä houkuttele minua.

Pöydän alla on aina purkkaa
ja verhoissa roikkuu
vuosikymmenten
tekemättömät työt.

Muisto

Muisto on se mikä muistoksi nimetään
sitten kun on kulunut
aikaa.
Paljon tai
vähintäänkin riittävästi.
Muistoksi ei voi ennakkoon julistautua.

Aluksi

Alkutekijöissäni
kuljin ovista sisään
ja tuomaroin julmuudella
- sellaisella, joka asetetaan
juuri valmistuneiden taakaksi.
Tuomaroin ratkaisuja
mutta ennenkaikkea ratkaisemattomia.
Tilanteita ja ihmisiä.
Lopulta sitten, vuosien päästä
oli luojan kiitos aika
ymmärtää.

Kuva

Koko kesän koetin kuvata
miten valo lankeaa puoliverhon takaa pöydälle.
100 kuvaa yritin.
Koskaan ei kuvassa ollut se
mitä minä olin nähnyt.

Milloin kaikki tapahtuu?

Milloin he yltävät yhtäkkiä
sängyn päästä päähän?
Kasvoille ilmestyy merkkejä
odotuksesta,
ja elämän kiihkosta.
Milloin he yhtäkkiä täyttävät huoneen?
Asettavat hämmästelijät katselemaan
peileistä itseään.
Pakahduttavat katsojansa,
jotka vimmaisesti koettavat
roikkua siinä, mitä ei enää tule.
Miten he ovatkin yhtäkkiä niin elämää
täynnä?

Luulo

Luulen, että rakkaus on aavistus
hetkeä ennen hipaisua
iholle.
ehkä havainto kuolemasta
ja toivo tulevasta.
Rakkaus on ymmärrys elämästä.

Sanoista

Sanat kokeilevat minua.
Ovat jo järjestyvinään
horjahtelevat sittenkin
takaisin hyllyille.
Pilkkaavat sieltä ja esittelevät erinomaisuuttaan.
Ilmestyvät sitten odottamatta ja ja toteavat:
"Liian tavanomaista
ja sanottua
varsinkin latteaa"
- Niitä vain on liikaa.
Sanoja siis ja voivat aukaista
yhtä lailla kuin sulkea.
Käyttäytyvät kerrassaan epäkunnioittavastí.

Koleus

Puissa väijyy koleus
menneet ja tulevat pelot odottavat vuoroaan
syksyllä aletaan ja loputaan
ehkä päädytään
alkupisteeseen tai
asemalle odottamaan

Muualla

Helteisessä bussissa
ilma seisoo niinkuin
matkustajat
joita on liikaa
Odottaen ulospääsyä
tai edes
oven avautumista.
Mies viidennellä rivillä
hokee "hälytys! Hälytys!"
ja lapsi huutaa
kun ei muuta osaa
Sen äidin kasvoilla
suppea, lyhyt ilme.
Kaupan kohdalla toivon jo
olevani jossain muualla.

Sinne tänne

Katselin ajatuksiani
levällään mikä missäkin
kuin vuoden vanhat leivänmurut kesämökin kaapissa.
Yritin tarttua jostain kulmasta
ja ymmärtää.
Eivät tarttuneet.
Annoin sitten niiden oleilla, missä halusivat.
Siinäpähän olisivat
eivät mitään muuttaneet.

Tunnin verran

Uskaltaisiko olla yksin
- edes tunnin verran
mittailla mieltään.

Kiellettyä olisi
puuhastella, ajatella käsillään.
Niiden pitäisi olla
rauhallisina sylissä
- levätä tuulessa kuin kaksi kaislaa
toimettomina.
Enpä usko siihen.

Epäitsekkyydestä

Hän, jonka elämä on
epäitsekkäiden tekojen sarja
murehtii
niitä kahta kertaa
jolloin oli itsekäs

Vielä mitä

On ollut iloa
mutta ilottomuutta myös
On ollut surua
mutta suruttomuutta myös
On ollut ilmeitä
mutta ilmeettömyyttä myös

on ollut kaikkea
ja siltä väliltä myös

Tarjokkaita

Epävarmuuteen tarjosivat
jumalaa
empatiaa
etsikkoaikaa
oikeellisuutta

Tarjosivat
ylennystä
parannusta
kesävaatteista alennusta

eipä ollut paljon tarjolla

Kuvia

Päätin että tänään
yksikään kuva
ei mahdu kulkemaan tästä ohi muina miehinä.
Ohjaan ne kaikki
takaisin albumiin
- mykiksi neliöiksi
- välilehtiin takertujiksi.
En sommittele ajatuksiani
enää.

Arkista

Minussa ei ole mitään
yllättävää
ei draaman tajua.
Joillekin muille
kassajonokin tarjoaa loputtomasti
- suhtautumisen mahdollisuuksia

Yhdessä

35 vuotta yhdessä
-kerroit
nyt ei tuntiakaan.
Onko se tiistaiaamu tai
kauppareissu
jo kohta
kun huomaisi tämän
koskevan myös minua

Kiinni

Tuulessa riepoteltavana
mutta pysyvät kiinni.
Eivät lähde vaeltamaan
koska ovat niin
tottuneet siihen
- riepotteluun

Vihassa

Viipyilin vihassani
annoin sen ulos rinnalta viimein
valua lattialle
virtana
joka värjäsi huoneen ja
lopulta sinutkin
kelluimme siinä sen illan
haalistui vasta
kun lehti kolahti

Tänään

Astuitte ulos ovesta
ja minä yritin olla
huomaamatta
niinkuin
mitään ei olisi tapahtunut
olla näkemättä
taas hieman vanhempina ja
hauraampina
teitä

Suloista

Miten suloista onkaan intoilusi
Tarttuu kuin liima
minuunkin
Unohdan hetkeksi listat
ja muistan oikean

Tanssi

Katselin videolta 20 vuoden takaa
kun kuolleet viettivät juhannusta
Tanssivat koivujen ympärillä
virkeinä ja elinvoimaisina
Hetket näyttivät onnellisemmilta kuin muistinkaan
Hyvä niin.

Bussimatkalla

Bussi ajoi kuolleiden ohi
makasivat liikkumatta
eivät kommentoineet ristien alta
ei enää näkemyksiä.

Hiljaista

Kun on viimein hiljaista
ja ehtii kuulla oman syyllisyytensä
toivoisi melkein
että melu taas alkaisi
ja toisi toiminnan ja rauhan

Mitä se näkee?

Näkeekö se
että äiti on väsynyt
Näkeekö?
Entäs että turhautunut, hermostunut, ahdistunut?
Varmasti tuntee
Äiti ainakin tuntee

4.37

Sovitaanko että
nyt on yö
eikö niin?
Nyt kyllä
- huutakoon
jos toivon, rukoilen, pidätän hengitystä
no hyvä on
miksi piti nousta
(kenen on syy)
Syyllisyys löytyy helpommin

Valvojat

Kun lapset nukkuvat
äidit valvovat
Kun lapset valvovat
äidit valvovat

Neljä vuotta

Silloin kun on valvonut 4 vuotta
ei halua kuulla
että
“murrosiässä sitä vasta valvotaan”
“noi on niin ihanan pieniä tossa vaiheessa”
“helppoa se on kahden kanssa”
muistaisit nauttia
sekin
vielä
elää, hoitaa, syöttää, kasvattaa
ja nauttia
oikein

Kiire

Lapsilla on kiire,
koska äideillä on kiire.
Päiväkotiin on kiire, koska
bussiin on kiire
jos ehtisi lukemaan edes siellä
- miten lapsi pitää kasvattaa.

Tehtävänanto

Nainen miettii.
Jäikö keskimmäisen lapsen kurarukkanen eilen auton vaihdekepin
ja istuimen väliin
ja oliko nuorimman tytön ryhmässä tänään se kevätrieha
johon piti viedä 5 euroa
ja tuoda joku hassu asu ja onkohan se riittävän hassu
ja onkohan koulussa tänään luistelua ja missä on se luistimensuojus, joka eilen liukui sohvan alle
ja jos tulee töistä vartin yli viisi
ehtiikö vielä tekemään sitä ennen sen kaiken
mikä pitää ennättää tehdä ennen puolta kuutta
Mies miettii

missä on paita
jonka voisi itselleen pukea

Vieras

Mietin, että käyköhän muille näin
että porraskäytävässä
kun pidättää kyyneliä
ja tulee vastaan vieras.
nielaisee ylleen tavanomaisuuden.
Pyyhkii pois ja
kuuluu ihan ok.

Merkit

Toisen kodissa
merkit minusta leviävät kuka minnekin. En
haluaisi nähdä miltä näytän. Miltä elämäni
näyttää – täällä väärien asioiden keskellä.

En haluaisi jännittää, mistä palasiaan löytää.

Yksin

Matkustat taas yksin
arjen tylpästä ikeestä.
Ajattelit, että sitten
arki muuttuu. Ja jaksat taas muita.
Jos matkustaa yksin

etupäässä oppii
olemaan yksin.

Intohimo

Hämmästelen
intohimoisia ihmisiä.
Tulenpalavasti he
innostuvat asiastaan.
Touhukkaana
etenevät.

Kunnes tulee se hetki, kun
kun arjen välttämättömyyksiä
ei enää voi piilottaa
keneltäkään

Miten he eivät voi nähdä
niitä ympärillään.
Aina läsnä olevina
Heidänkin ympärillään.
Tappaako välttämättömyys intohimon?

Viisikymmentäkaksi

Olin viisikymmentäkaksi
ja mietin.
Miten ihanaa
silloin olikaan
elämä täyttyi
elämästä ja naurusta
Toisinaan saan siitä kiinni jo
nyt.