riittävän hyvä
Runoblogi
lauantai 4. elokuuta 2012
Samalla viivalla
Näinä aikoina
hetkemme pakenevat.
Eivät asetu samalle viivalle
yhtäaikaa.
Jotain on liian pian tai myöhään.
Kädet levottomat
- eivät silti aivan yllä.
Milloin sitten?
Sen jälkeen
Yksinäisyys huojuu tuulessa.
Tyhjyyttä alleviivataan
omien askelteni äänellä.
Etsin teitä täältäkin,
polun päästä,
ja tallatun nurmikon kohdalta.
Jalat irtautuvat maasta
ja pakotan silmäni auki.
Istun keskellä pihaa
ja annan ikävän täyttyä
lopulta kerrostua minuun
ja näihin seutuihin.
Uudemmat tekstit
Vanhemmat tekstit
Etusivu
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)