Liian pian on noilla pulleilla kasvoilla
liikkuva suru.
Nyt riittää vielä ihmetys,
viistoon ylös suuntaava mykkä katse,
kysymys, joka ei vielä löydä
ulospääsyä,
vaikka jo kimpoilee hieman hermostuneen oloisena
nurkasta nurkkaan.
Ei ole ymmärrystä kuolemasta eikä elämästä.
Niillä pulleilla kasvoilla lepäävä tietämättömyys
aiheuttaa minussa suurimman tuskan.
Tätä minä en voi estää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti