maanantai 25. heinäkuuta 2011

Nurkassa

Ääneet kasautuvat nurkkaan.
Voipuneet kädet liian raskaat.
Sormet siirtävät aikaa
- toivovat hiljaa.

2 kommenttia:

  1. Tämä on minusta tasapainoinen ja kaunis runo. Pidän erityisesti aloitussäkeestä. En tiedä miksi, mutta minulle tästä tuli mieleen vanha kello pölyisellä ullakolla, raukean raskas ja samalla toiveikas tunnelma tässä runossa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista - ja kyllä, raukeaa tunnelmaa haettiin monellakin tasolla. Ilmeisesti jotain sellaista siis välittyikin.

    VastaaPoista