Mitä oli jäljellä?
Siristelin silmiäni ja hengittelin
- välillä epätasaisesti
odottaen iloa.
Ei tullut mitään tilalle,
hiekat rapisivat jaloissa entiseen tapaan
eikä kukaan nauranut sen enempää.
Lapset vain olivat vanhempia.
Yhdentekevyydessäni saattoi paistatella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti